Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Blogi

Valituksen ja ainaisen kurjuuden pyhäkkö

Jos haluat hieman taustatietoa siitä, kuka näitä hirvityksiä tänne raapustelee, niin klikkaa tästä.

 1  2  >
bussimuistelmia
06.02.2019 20:41 | ._.

-Kuljen aika paljon Onnibussilla (se punainen bussi jonka kyljessä on lippispäinen poro). Yleensä samaa reittiä, eli Helsingin ja aiemman asuinkaupunkini välillä. Istun aina samalla paikalla (takarivi, vasen reuna), osittain siksi, että suunnittelen aina matkan aikana tekeväni koulutehtäviä, ja näin ollen kukaan ei pysty takaatani vakoilemaan mitä teen. Ja toisaalta siksi, että takapenkillä tulee helpommin paha olo, joten saan tekosyyn olla kaivamatta läppäriä esille ja olla tekemättä niitä koulutehtäviä.

 

Istuin ihan äskettäin taas kerran onnibussissa, ja kävin samalla pohtimaan, kuinka paljon elämä ehtii aina muuttumaan yhden onnibussimatkan välillä. Ja kuinka monta erilaista mielentilaa olen käynyt läpi istuessani onnibussin takarivin vasemmanpuoleisen ikkunan vieressä. Tässä pieni kokoelma:

 

- matkustin ensimmäistä kertaa onnibussilla silloisen parhaan ystäväni kanssa Helsinkiin joululahjaostoksille, siitä tuli meidän perinteemme, joka monen vuoden jälkeen rikkoutui ensimmäisen kerran tänä jouluna

 

- istuin onnibussissa erään toisen vanhan ystäväni vieressä, ja lupasimme, että jos menemme joskus naimisiin, kutsumme toisemme häihimme. en ole nähnyt kyseistä ihmistä pariin vuoteen, mutta aion silti pitää lupaukseni, jos joskus menen naimisiin

 

- matkustin onnibussilla pääsykokeisiin valvotun yön jälkeen, epätoivoisena ja ahdistuneena

matkustin onnibussilla takaisin kotiin pääsykokeiden jälkeen varmana siitä, etten tule ikinä pääsemään yhteenkään kouluun

 

- parin kuukauden päästä matkustin onnibussilla ensimmäisen muuttokuormani kanssa soluasuntoon, johon muutin, koska olin päässyt kouluun

 

- istuin kerran onnibussissa ja kuuntelin, kuinka joku vuodatti puhelimeen vieressäni koko elämäntarinansa. mietin hänen kohtaloaan aina silloin tällöin vieläkin

 

- kerran itkin koko matkan

 

- kerran mietin matkaa, jona olin itkenyt, ja tulin onnelliseksi, koska ymmärsin, että suru menee ohi

 

- kerran kuuntelin äänikirjaa, josta opin, että hammastahnan raikas jälkimaku sai aikaan sen, että ihmiset kehittivät hampaiden harjaamisesta itselleen päivittäisen tavan (tätä Pepsodent käytti hyväkseen markkinoinnissa)

 

- matkustin onnibussilla kerran hautajaisiin ja toivoin, ettei bussi saapuisi koskaan perille

 

- matkustin onnibussilla tapaamaan ihmistä, jonka sängyssä makaan tällä hetkellä kirjoittamassa tätä tekstiä

 

- matkustin onnibussilla kerran tapaamaan muutamaa ihmistä jotka tapasin suntuubissa ja jotka saattavat lukea tämän :D se oli pisin matka, jonka olen onnibussilla ikinä kulkenut

 

- kerran matkustin onnibussissa 39 asteen kuumeessa, eikä se silti kaikesta kauheudestaan huolimatta ollut ikävin matka, jonka olen onnibussilla kulkenut

 

- nukuin kerran koko matkan, ja heräsin päätepysäkillä suu auki ja poski kuolassa

 

- saman kuukauden sisällä matkustin saman matkan kaksi kertaa: toisen aikana ajattelin, etten usko, että voin olla koskaan täysin onnellinen ja toisen aikana, ilman että mikään oli ehtinyt muuttua, olin oivaltanut elämästäni jotain hyvin oleellista ja naureskelin aikaisemmalle pääni sisäiselle draamailulle

 

- viimeksi kun olin onnibussissa, ajoin pysäkkini ohi koska en ehtinyt poistua ovesta ennen kuin kuski oli jo painanut jalkansa kaasulle ja jatkanut matkaa :-(

 

 

Muistelen kaiholla niitä aikoja, kun onnibus-lippu saattoi todella maksaa vain euron tai pari. Ne olivat hyviä aikoja ne. Nykyään siellä voi onneksi varata paikan, ettei kukaan vaan vahingossa pääse istumaan MINUN paikalleni.


 

(ps. olen atm ihan hiton stressaantunut ja kiireinen, kaikenlisäksi huomenna on tentti, eli perinteen mukaan tämä oli loistava hetki uhrata muutama minuutti kallisarvoista opiskeluaikaa blogikirjoitukselle. En ole avannut koko suntuubia varmaan muutamaan viikkoon, joten pahoittelen tässä samalla sitä, etten kommentoi mitään tai ole vastannut omillakaan sivuillani kaikkiin viesteihin tms - en tosiaan just nyt ehdi/jaksa :S tämä hömpsöttelykirjoittelu on rentoutusterapiaa tähän väliin vain)


 - ._. | Kommentit (1)Kommentoi



roskaa
16.01.2019 21:11 | (◕‿◕✿)

(kahtena päivänä peräkkäinen postaus koska olisi parempaakin tekemistä ja ajattelen asioita)

 

do not bother holding onto
that thing that does not want you

- you cannot make it stay

(- rupi kaur)

^ on päivän teema. Tänään haluan heittäytyä ylidramaattiseksi ja voivotella menetettyjen ihmissuhteiden perään - tai lähinnä sellaisten, joissa roikun, vaikka selvästi kaikki vaivannäkö tulee omalta puoleltani. Tällä postauksella ei siis ole sen suurempaa syvällistä tarkoitusta, haluan vain harmitella ihan lyhyesti. 

Itse olen sellainen, että vaikka en ole kovin hyvä näyttämään tunteitani tai sanomaan ääneen asioita kuten "olet tärkeä", niin kiinnyn silti syvälti niihin harvoihin ihmisiin jotka pysyvät elämässäni pidempään ja ehkä naiivistikin uskon että ystävyyssuhteet voivat kestää ikuisesti. 

Ja nyt olen jo jonkun aikaa kieriskellyt siinä ikävässä tosiasiassa, etten ole enää tarpeellinen tai haluttu ystävänä, vaan lähinnä vain kuuntelijana tai seurana silloin, kun kukaan muu (parempi) ei ole käytettävissä. Tiedän sen tosiasian että kaikilla on muitakin ihmisiä elämässään kuin vain se yksi ainoa, niin on minullakin, ja tiedän myös sen, että ihmiset kasvavat erilleen, mutta tuntuu silti pahalta, että minusta tulee yhtäkkiä ihan merkityksetön vaikka kaverirakastan sitä toista niin kovasti. :(

Tunnen itseni petetyksi tavallaan, ja se on tyhmää, koska kukaan ei tietenkään ole velvollinen sietämään ketään, mutta harmittaa, kun se ihminen josta tässä nyt kirjoitan on ollut vuosia hyvä (yksi parhaista) ystäväni ja yhtäkkiä ei enää. Jos laitan viestiä että nähdäänkö, saan vastaukseksi "ehkä joskus" tai en mitään. Jos puhutaan tai ylipäätänsä nähdään niin se on joko omasta aloitteestani tai hänen, jos hän haluaa kuuntelijan jollekin omalle ongelmalleen. Jne jne. 

 

Ja olen liian ylpeä sanoakseni suoraan että harmittaa, joten ehkä annan vaan olla. 
(En tykkää häviämisestä, ja elämä on peliä, you know.)


 - (◕‿◕✿) | Kommentit (3)Kommentoi



Mielikuvituspelleilyä
15.01.2019 20:44 | ( ⚆ _ ⚆ )

Päätin taas tänään tylsällä luennolla laittaa opettajan puheen mutelle ja vaihtaa kanavaa aivoissani johonkin mielenkiintoisempaan. Yhdeksänkymmenen minuutin päästä havahduin siihen, että luento oli ohi ja mulla ei ollut hajuakaan mistä oli puhuttu, mutta sen sijaan olin kyllä omassa mielikuvitusmaailmassani edennyt taas mukavasti tarinassa eteenpäin. Sit kävin taas pohtimaan kun katselin ainakin ulospäin suht normaalin oloisia opiskelutovereitani, että hahhah mitäköhän sanoisitte jos tietäisitte. 

En pahemmin kehtaa ikinä avata mielikuvituspelleilypeliäni kenellekään koska pelkään olevani outo, mutta ajattelin, että olisi oikeasti tosi hauska tietää, pystyykö kukaan edes millään tasolla samaistumaan. :-D Siksi siis selitän. 

Kaikki varmaan tietää sen, kun illalla ennen nukahtamista pyörii sängyssä ja kelailee päässään kuvitteellisia keskusteluja, ideoi tarinoita tai luo mielenkiintoisia, ehkä tosi elämän kannalta mahdottomia skenaarioita. Mulla se on tarina, jota ajattelen eteenpäin joka ilta ennen nukkumaanmenoa, aina kun kävelen paikasta x paikkaan y, aina kun olen tylsistynyt, aina kun istun bussissa ja aina kun en jaksa kuunnella luennoitsijan puhetta. Ajattelen aina samaa tarinaa samoine hahmoineen samassa maailmassa, ja aina kun saavutan lopun, aloitan sen alusta. :---DD Varioin tarinan kulkua aina vähän jotta tulee vaihtelua, mutta juoni on sama ja hahmot samat. Ja siis tarinan eteneminen alusta loppuun kestää yleensä noin muutamasta kuukaudesta hieman yli puoleen vuoteen riippuen miten paljon on aikaa ajatella ja kuinka paljon annan juonen rönsyillä. Haha, toivon oikeesti todella, että joku osaa samaistua koska tavallaan tunnen itseni ihan tyhmäksi vaikka tokihan meillä on jokaisella oikeus ajatella mitä vaan?

Ja oispa kiva jos tuo olisikin vain hyötykäyttöä turhalle ajalle, mutta mikäli olen oikein jännässä tai mehukkaassa kohdassa tarinaani, saatan maata sängyllä pari tuntia ja tuijotella kattoa. Joskus usempi vuosi sitten istuin keittiön pöydän ääressä kolme tuntia ja sen jälkeen äiti huolehti pitkään, että olenkohan masentunut tai jotenkin muuten mieleltäni sairas. :D Nykyään tosin yritän pitäytyä siinä, että jos haluan ajatella niin lähden samalla lenkille tai jotain vastaavaa niin ei mene ihan ajanhukaksi. 

Ja hmmmm - veikkaisin että oon tätä samaa tarinaa pyörittänyt nyt noin 5-6 vuotta? Ei saakeli kuulostaa niin psykoottiselta kun kirjotan tämän näin mutta oon ihan koukussa ja rakastunut tarinaani ja erityisesti sen päähenkilöihin ja EI - en todellakaan avaa sisällöstä sen enempää koska se on kliseisintä ja aivottominta paskaa ikinä, sisältäen kaikki surkean tarinan ainesosat (yritin tähän vähän selostaa mutta kuulosti niin hirveeltä että parempi etten sano sen enempää). Usein odotan iltaa ihan vaan sen takia, että voin mennä "nukkumaan" eli ajattelemaan ja joskus kun katon esim. jotain sarjaa niin heitän pausen ja alan ajattelemaan omaa tarinaani, koska tykkään siitä, että voin hallita mitä tapahtuu sen sijaan, että katson jonkun muun tarinaa. :_D Ja siis, selvennykseksi, tarina etenee päässäni niin kuin elokuva, ei sillälailla, että suunnittelen jotain juonenkäänteitä yleisesti vaan ajattelen joka ikisen kohtauksen jokaisine repliikkeineen ja kulmakarvankohautuksineen läpi ihan niin kuin katsoisin juurikin elokuvaa tms. paitsi että elokuva on sinäänsä huono esimerkki koska niitä leikataan aika paljon. Jos on jotain että kävellään päivä putkeen ilman että keskustellaan mitään tärkeetä tms. niin saatan kelata vähän eteenpäin, mutta noin muuten esimerkiksi aamupalan syöminenkin on erittäin tärkeää ajatella tarkasti läpi. :-)

Tykkään siis kyllä muutenkin kehitellä tarinoita päässäni ja joskus jos on "vaikea" kohta eli siis en ole varma miten tarinan kannalta olisi järkevin edetä tai pohdin pitäisikö palata taaksepäin ja muuttaa juonta niin saatan laittaa jonkun toisen tarinan pyörimään (mulla on lista varavaihtoehtoja, nekin joskus useampaan kertaan läpi ajateltuja ja todettu toimiviksi). :D Hehehe. Mutta palaan silti aina tähän samaan lempparitarinaan.

Oon harrastanut tätä ihan pienestä saakka, silloin vähän pienemmässä skaalassa ehkä, saatoin esim. ajatella jonkun katsomani elokuvan uudestaan muokaten sitä sellaiseksi kun itse halusin. Mulla on kyllä aina ollut muutenkin aika vilkas mielikuvituselämä kaikkine mielikuvituskamuineen ja mielikuvitushirviöineen että sinäänsä ei edes ihmetytä, että edelleenkin näin yli 20-vuotiaana käytän huomattavan osan vapaa-ajastani lähes päivittäin mielikuvituspelleilyyn. :S 

Haluaisin tietää, että harrastaako joku muukin tällaista? En ikinä kehtaa kertoa tästä kenellekään, joten nyt kun kerroin, niin toivon että joku pelastaa ja sanoo että ihan normaalia, everybody does that. :D Ja juu mulla on myös oikeessa elämässä sisältöä, mutta jos oikein vituttaa tms niin on kiva että on paikka mihin voi aina paeta.


 - ( ⚆ _ ⚆ ) | Kommentit (1)Kommentoi



Vähintäänkin siedettävää uutta vuotta kaikille
08.01.2019 20:28 | :S

Vuosi vaihtui jo viikko sitten, mutta paneudun asiaan vasta nyt. Tänään kirjoitin ensimmäistä kertaa tänä vuonna päivämäärään väärään vuoden ja ajattelin, että hupsista tässähän sitä nyt taas ollaan. 

Vuodenvaihde sujui ihan ok -merkeissä, syötiin ulkona porukalla, ammuttiin pari rakettia (tai siis en itse ampunut koska ei pahemmin kiinnosta), juotiin halpaa viiniä kaverin kämpässä koko yö koska ulkona oli niin hirveä sää ettei enää haluttu matkustaa mihinkään muualle. Vuosi vaihtui ja todettiin että aijaa nyt on 2019 ja jatkettiin mitä ikinä oltiinkaan siinä tekemässä. :D

Sain uuden vuoden aikana kuulla mm. olevani "usein aika ärsyttävä koska provosoin" ja koin kolauksen itsetuntooni. :S Oon kyllä kuullut kaikenlaista kommenttia itsestäni mutta on hirveen ahdistavaa kuulla jälkeenpäin että olen heittänyt täysin omaan tapaani vitsiä ihan normaaleista (omasta mielestäni) asioista ja joku on kokenut ne provosoinniksi, ja kuulemma jo pidemmän aikaa. Ja siitä lähdin miettimään että kun nyt vaan olen luonteeltani sellainen kun olen (mitä on tosi vaikea selittää, mutta jokseenkin sarkastinen ja tykkään vitsailla enkä ota asioita yleensä hirvittävän vakavasti, josta taas oon joskus kuullut että en ole ihmisenä ollenkaan vakavasti otettava mikä on raivostuttavaa koska osaan olla myös vakava, se ei vaan kuulu jokapäiväiseen habitukseeni), niin olenko jotenkin vääränlainen ja ärsyttävä sen takia. Ylianalysoin varmasti, mutta tätä olen tänä vuonna miettinyt. :D En kuitenkaan halua enkä varmaan osaakaan ihan hirveästi itseni tältä osin muuttaa. 

Ei ollut tarkoitus avautua tuosta ylemmästä noin paljon mutta siis blääh haluan yleisesti tässä pohtia mitä odotan vuodelta 2019. :-D Tein listan, koska pidän listoista.

1. Klassinen vale: haluan syödä terveellisemmin ja liikkua enemmän. Kuten haluan joka vuosi. Mutta nyt on niin että olen viime vuoden aikana lihonut ja se on merkki siitä että joko syön epäterveellisesti tai liikun vähemmän - ehkä molempia. Aaaanyways, tämä toive terveellisemmästä tulevaisuudesta ei kuitenkaan tule toteutumaan joten kohti seuraavaa pettymystä.

2. Haluan muuttaa. Asun ihan paskassa kämpässä huonolla sijainnilla ja 2019 suurin tavoite on saada  kämppä jossa on kiva asua. :S

3. Haluaisin käydä ainakin parissa eri maassa. Yhteen ainakin pääsen ja sitten Tukholmaan ja Tallinnaan mutta ruotsi tai viro ei ole minulle ulkomaa. :S

4. Haluan selvittää pääni. En tiedä mikä siellä on vialla mutta tuntuu, että 2018 naksautti sieltä jotakin vähäsen vinoon. :-S Ei kovin pahasti, mutta sen verran, että pitää vähän pysähtyä.

5. Haluan kirjoittaa enemmän! Tai kirjoitan nyt jo paljon enemmän kuin vähään aikaan, mutta myös sellaista, jonka saan valmiiksi ja jota kehtaan laittaa kenenkään luettavaksi. :S Nyt kirjoitin äsken taas jotain ihan outoa lyhyttä merenneitotarinaa ja ajattelin, että voisin tällä kertaa kirjoittaa sen loppuun (kirjoitan tosi usein lyhyitä tekstejä jotka jätän kesken) ja laittaa sen tänne vaikka se onkin ihan outo. :D 

6. Käytän kalenteria. Aikataulutan elämääni. En liikaa, mutta niin, että saan jonkunlaisen otteen sekavasta elämästäni. Ostin jo kalenterin, ja se on söpö! Tein bujoa aikaisemmin mutta luovutin koska vihaan sitoutumista ja tuntuu, että siihen pitää sitoutua että se toimii :S

7. Haluan tehdä paljon kivoja asioita. En tiedä tarkalleen mitä, mutta keksin varmaan matkan varrella. :D Ainakin hengata kahviloissa paljon ja pelata pleikkaria ja nähdä kavereita ja katsoa hyviä sarjoja ja lukea hyviä kirjoja. Sellasta simppeliä. 

 

Ok yritin saada kasaan 10 mutten keksi enempää. Tämä on hyvä alku! Mulla iskee tässä vaiheessa vuotta vaan ihan hirveä ahdistus päälle, koska tulee kevät ja kevät on viimevuosina ollut aina ihan sysipaskaa aikaa. :S Viime vuonna oli elämäni hirvein kevät ja yleensäkin keväälle kasautuu aina kaikki stressi ja paine. Mutta olkoot kevät 2019 vähintäänkin siedettävä!
 

ps. saat karkin jos lasket kuinka monta kertaa käytin :S -hymiötä.


 - :S | Kommentit (3)Kommentoi



Meiksi Tylypahkassa
19.12.2018 21:07 | Draco Malfoy

Onpa ollut taas kiireinen kuukausi! En ole ehtinyt juuri muuta kuin istua kirjastossa raapustamassa koulutehtäviä ja lukemassa tentteihin hyi hyi. Nyt on koulu tältä vuodelta onneksi ohitse (vaikka joululomalla onkin koulujuttuja tehtävänä ihan liikaa, blääääää) ja voin taas HENGITTÄÄ. Aaaaahhhh. 

Viimeisen tentin kunniaksi lensin myös Lontooseen joten suon teille hyvää hyvyyttäni muutaman sanan reissustani. :D Rakastan Lontoota NÄÄÄÄÄIN paljon, harmitti tulla takaisin kotiin. :( Reissuun kuului hirveästi rahantuhlausta, joulumarkkinoita, punaisia busseja ja metroja (mind the gap!!1), sielua hivelevää brittiaksenttia ja hyvää ruokaa. Ja toki koska olimme Harry Potterin pyhässä maassa, käytiin myös warner brosin studiolla pottereiden lavasteissa loikkimassa ja se oli parasta ikinä ikinä milloinkaan!!

Tässä teille muutama kuva, nauttikaa!

 

Tässä kuvassa olen juuri työntämässä kärryäni seinän läpi laiturille 9 3/4, mutta koska huomasin ystäväni nostavan kameransa esiin niin pysähdyin poseeraamaan kärry puoliksi seinän toisella puolella.

Tässä kuvassa kosketamme Riddlejen perhehaudan edessä nököttävän patsaan kanssa toistemme etusormia ja koemme syvää yhteyttä. 

 

Tässä kuvassa seison liemiluokan edessä ja odottelen, että luihuisten oppitunti alkaa. 

 

Kyseinen potterheadien pyhiinvaelluskohde on ehdottomasti paikka, jossa jokaisen potterfanin pitäisi päästä edes kerran elämässään käymään! Itkin sisäisesti koko kierroksen ajan ja lopussa olin niin järkyttynyt siitä, että se on ohi, että juoksin koko kierroksen alkuun ja kävelin sen uudestaan läpi. Matkaseuralaisenani minulla oli kaverini joka omien sanojensa mukaan vihaa pottereita (pidän hänet silti elämässäni, koska olemme olleet ystäviä siitäkin huolimatta hyvin hyvin kauan) ja paikka oli hänenkin mielestään ihan käymisen arvoinen :--D 

 

Mutta siis juupajuu - koko reissu oli hirmu hyvä. Matkalaukku tosin hajosi mutta mitäpä pienistä :S 


 - Draco Malfoy | Kommentit (1)Kommentoi
 1  2  >



RSS

©2019 the ocean of flaws - suntuubi.com